Sopeutus

 Valtiovarainministeriö on lyönyt pöytään mittavan sopeutusvaatimuksensa: 6 miljardia ensi vaalikaudella ja 3 miljardia sitä seuraavalla. Kukaan, joka väittää tähän olevan helppo ja selkeä ratkaisu on älyllisesti epärehellinen. Kaikkia mahdollisia sopeutuksia tuskin tiedetään ennen kuin niitä tehdään. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää säilyttää sopeuttamisen mentaliteetti: vaikka emme osaisikaan nimetä kaikkia sopeutustoimia, on hyvä lähteä nimeämään niitä, jotka tietää. Tässä kirjoituksessa yritän tehdä juuri sitä.

Sopeutukset tietenkin voidaan jakaa kahteen osaan: tulo- ja menosopeutukset. Menosopeutukset tarkoittavat käytännössä leikkauksia, sillä tehostamalla esimerkiksi hallintoa saadaan säästettyä varsin marginaalisia summia. Tulosopeutukset taas nähdään yleisesti synonyyminä veronkorotuksille, vaikka itse laskisin tähän mukaan myös investoinnit. Tässä kontekstissa tulee toki muistaa, että puhutaan varsin lyhyen, alle yhdeksän vuoden mittaisista investoinneista, mutta uskon niitä tästäkin huolimatta löytyvän. Sitten vain nimeämään.

Menosopeutukset:

Ehdoton leikkauskohde on ansiosidonnainen työttömyysturva. Ansiosidonnaisen kesto ja suuruus ovat työllistymisen kannalta aivan liian suuria, sillä suurella osalla ne eivät tarjoa pehmeää laskua irtisanomisesta tai lomautuksesta, vaan houkuttelevat käyttämään koko ansiosidonnaisen ennen kuin etsivät töitä. Tästä syystä ansiosidonnaisen kestoa ja suuruutta tulee leikata kovallakin kädellä ja tukea porrastaa.

Asumistuki. Vaikka tuella onkin tärkeä rooli vähävaraisten sekä opiskelijoiden toimeentulon kannalta, valuu se suurilta osin myös sitä tarvitsemattomille sekä asuntosijoittajille. Järjestelmää tulee uudistaa merkittävästi.

Kehitysavulla on tärkeä rooli kehittyvien maiden hyvinvoinnin kannalta, mutta sen tehokkuus ei ole tyydyttävää luokkaa. Kehistysapua tulisi kohdentaa ensisijaisesti oikeusvaltio-, ei demokratiakehitykseen. 

Yritystuet ovat osittain markkinatalouden luovan tuhon vastaisia, ja siksi niitä tulisi kohdentaa vain pienyrityksiin.

Valtion rahoitus kirkolle. Kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan, eikä valtiolta tule antaa senttiäkään kirkolle paitsi kulttuurillisin perustein.

Tässä oli vain muutama leikkauskohde. Haluan lisäksi sanoa kannattavani suurta osaa Liberaalipuoleen Leikattavaa löytyy -listasta. Tärkeintä onkin juuri mainitsemani mentaliteetti ja uskallus tehdä leikkauksia tarpeen tullessa eteen. 

Tulosopeutukset:

Haittaverotus on yksi oikeutetuimpia ja parhaimpia verotuksen muotoja ja sitä harjoitetaankin Suomessa aivan liian vähän suhteessa työnteon verotukseen. Haittaverotuksessa tulee siis olla kunnianhimoisempi. Erityisesti verottaisin hiiltä ja muita saastuttavia tuotteita kuten bensaa entistäkin enemmän. Tämän lisäksi verotusta tulee nostaa kansanterveyttä haittaavien tuotteiden, kuten lihan, sokerin, alkoholin ja tupakan kohdalla.

Kiinteistövero on myös yksi taloustieteellisesti parhaimmista veroista, ja siksi sitä tulisikin korottaa.

Uskonnollisten yhdistysten verottaminen. Uskontokunnat ovat yhdistyksiä siinä missä muutkin, eikä niiden tulisi nauttia verovapautta vain statuksensa vuoksi.

Ay-liikkeen verottaminen. Samoin kuin uskontokuntien kanssa, ay-liikellä ei ole hyvää syytä verovapaudelleen.

Kannabiksen ja nuuskan laillistaminen, verottaminen ja sääntely. Laittoman kaupan ollessa kieltolain myötä suurta, olisi erittäin järkevää siirtyä kannabiksen ja nuuskan osalta lailliseen, verotettuun markkinaan.

Ruuhka- ja tienkäyttömaksut ovat erittäin markkinatalousmyönteisiä, ja ne tulisi ottaa käyttöön.

Pääomatuloverotuksen kiristäminen. Todennäköisesti epäsuosittu mielipide omieni keskuudessa, mutta näen rikkaiden pääomatulon verottamisen paljon oikeutetumpana kuin ansiotulon.

Ansiotulo- ja yritysveronalennukset toimivat lyhyen tähtäimen investointeina, jotka kahden vaalikauden aikana todennäköisesti maksaisivat itsensä takaisin. Alennukset tulee kohdistaa kaikkiin tuloluokkiin.

Lyhyen tähtäimen ilmastotoimet. Tämä ei ole sanoakseni, etteikö pitkän tähtäimen ilmastotoimia pitäisi tehdä, vaan johtuu yksinomaan kahden vaalikauden kontekstista. Esimerkiksi ydin-, vety- ja tuulivoimaan sijoittamalla voidaan saada mittavaa tehostusta Suomen sähköverkkoon lyhyessä ajassa.

Tässä olivat oleellisimmat keinoni. En osaa arvioida näistä koituvia summia, sillä koitan ennemmin kartoittaa arvovalintoja kuin täysin pragmaattisia keinoja. Arvovalintani ovatkin, että rahaa riittäisi enemmän koulutukseen ja ansiotuloverotus pienenisi. Näiden keinojen toteutumista jään odottamaan seuraavan kahdeksan vuoden ajaksi.